tiistai 27. maaliskuuta 2018

Häpeän sietämätön paino

"Voi kunpa maa minut nielaisisi!" Saattaa käydä mielessä kun joudut jossain tilanteessa kokemaan häpeää. Häpeä on tunne, jota on vaikea ymmärtää ja käsitellä. Eri kulttuureissa, maissa, yhteisöissä ja suvuissa häpeää aiheuttavat erilaiset tekijät. Kristilliset arvot ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin pitkään ja sen normien rikkominen on saattanut ihmiset häpeään. Ennen häpeää tuottivat sellaiset asiat, jotka tänä päivänä ovat onneksi tulleet normaaliksi osaksi yhteiskuntaamme. Yksinhuoltajuus, homous, mielenterveydenongelmat ja vammaisuus olivat häpeäpilkkuja vielä 1900-luvun alkupuolella Suomessa. Homous oli jopa laitonta silloin. Sodan jälkeen vaiettiin monista häpeällisistä asioista, jotka kuitenkin jäivät kummittelemaan ihmisten mieliin. Isovanhempamme ja heidän vanhempansa saattoivat kantaa häpeää sen ajan murheisiin liittyen. Jos näitä asioita ei käsitelty, ne saattoivat siirtyä seuraavaan sukupolveen, jotka omaksuivat saman häpeän yhdeksi heidän synneistään. 


"Jotta häpeää voisi oppia sietämään ja käsittelemään, on hyväksyttävä oma inhimillisyys, keskeneräisyys ja heikkous."

Häpeän tunne syntyy jo lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin ydinuskomukset muodostuvat. Ydinuskomus voi olla esimerkiksi ajatus; "Minä en ole yhtä arvokas kuin muut ihmiset". Ydinuskomukset ovat monesti tiedostamattomia, ja ne vaikuttavat jokapäiväiseen toimintaamme ja ajatteluumme. Häpeä on tunteista kaikkein sietämättömämpiä.




Häpeä kokeminen on totta kai yksilön ominaisuuksista riippuvainen, mutta yhteisön ja kulttuurin normit vaikuttavat siihen, mikä saa meidät kokemaan häpeää. Japanilaisessa ja kiinalaisessa kulttuurissa pyritään välttämään häpeää kaikin keinoin. Japanilaisessa kulttuurissa häpeä on voinut olla pätevä syy itsemurhaan, jolla voi "korjata" aiheuttamansa häpeän. Häpeä kuuluu olennaisesti myös suomalaisuuteen. Suomalaisille tavanomaisia häpeän aiheita ovat ulkonäkö, sosioekonominen asema ja oma suoriutuminen. Suomalaisille tyypillinen itsensä vähättely johtuu yleensä häpeästä. Tämän päivän yhteiskunnassa emme onneksi häpeä enää samanlaisia asioita kuin ennen, mutta häpeä on edelleen läsnä toisessa muodossa. Omien heikkouksien näyttäminen voi aiheuttaa suunnatonta häpeää. Miksi meidän on niin vaikeaa myöntää oma inhimillisyytemme?

Häpeä kytketään yleensä omaan ihmisarvoon ja ihminen voi kokea menettävänsä sen, jos joutuu häpeään. Häpeään joutunut ihminen kokee statuksensa putoavan muiden alapuolelle. Häpeä ja sen piilottaminen aiheuttaa monia ongelmia yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Omien ongelmien esiin tuominen on edelleen vaikeaa varsinkin työelämässä, jossa jyvät erotetaan akanoista nopeasti. Pitää kyllä mainita, että asenteissa on tapahtunut paljon positiivista muutosta. Monet ihmiset ovat uskaltautuneet puhumaan omakohtaisista kokemuksistaan eri ongelmien parissa, vaikka ne voisivat tuottaa häpeää. #metoo- kampanja on tästä hyvä esimerkki, jolla on ollut paljon vaikutusta kansalliseen häpeän kokemiseen. Myös mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat saaneet enemmän näkyvyyttä yhteiskunnassa, joka on vähentänyt siihen liittyvää häpeää. Vielä on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka vaikenevat näistä asioista häpeän pelossa. Pelko kasvojen menetyksestä ja tuomituksi tulemisesta on liian suuri. 

Häpeällä on myös suojaava vaikutus. Häpeä estää meitä toimimasta yleisiä sääntöjä vastaan ja saa meidät pohtimaan tekojemme seurauksia etukäteen. Emme tee vääryyttä ja riko toistemme rajoja, koska joutuisimme kokemaan häpeää. 



Miten siis häpeän kanssa voi oppia elämään? Häpeä on tunne, jonka käsitteleminen vaatii sen tunnistamista ja nimeämistä. On tärkeää erottaa syyllisyys ja häpeä toisistaan. Syyllisyyden kokeminen liittyy johonki tekoon ja toimintaan, taas häpeän kokeminen liittyy koko identiteettiin. On hyvä selvittää, mitkä asiat tai tilanteet aiheuttavat häpeää. Häpeän fyysiset ilmenemismuodot ovat punastuminen, hikoilu, vapina ja lamaantuminen. Häpeää tunteva ihminen yleensä kokee olevansa riittämätön, virheellinen, vajavainen tai kelpaamaton. Jotta häpeää voisi oppia sietämään ja käsittelemään, on hyväksyttävä oma inhimillisyys, keskeneräisyys ja heikkous. Itseään voi oppia rakastamaan kaikkine puutteineen ja ominaisuuksineen. Armollisuus ja myötätunto itseään kohtaan ovat keskeisessä roolissa häpeän hyväksymisessä. Itselleen voi jopa sanoa lempeästi; "Minä saan kokea häpeää ja se on ihan ok!". 


Vaikka kokisi suurtakin häpeää, on hyvä muistaa, että tunne ei ole yhtä kuin sinä itse. Häpeän ja häpeää aiheuttavan asian ei tarvitse määritellä sitä, kuka sinä olet ihmisenä. Häpeän kokeminen ei ole vaarallista eikä sen takia tarvitse menettää kasvojaan, vaikka se siltä tuntuukin. Häpeä on osa ihmisyyttä ja lähes kaikki kokevat häpeää jossain vaiheessa elämäänsä. Suojaavana tekijänä häpeä on tarpeellinen tunne, mutta jatkuva, elämää rajoittava häpeän tunne voi muodostua ongelmaksi, jolloin siihen kannattaa hakea apua. Pieni nolous on ohimenevää, mutta pahimmillaan häpeä voi sulkea ihmisen vuosiksi neljän seinän sisään. Häpeää ei saa poistettua, mutta sen voi oppia hyväksymään, kun oppii hyväksymään oman herkkyytensä ja haavoittuvuutensa. 💗


Lempein mielin,


KettuTyttö










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti